maanantai 11. tammikuuta 2016

Cidade Maravilhosa

Kolmannen Rion reissuni kolmas kokonainen päivä on on menossa. Reissu on siis alussa, mutta paljon olen jo ehtinyt näkemään, ja paljon on edessä. Rio de Janeiro - Cidade Maravilhosa <3 Siitä riittää juttua varmasti.


Miten tänne päädyttiinkään..? 

Helposti. Eiku ei. Mulla meni kolme lentovarausta pieleen, ja sen verran lentosäätö on kiukuttanut, etten jaksa pilata päivääni kertaamalla tapahtumia. Sanon vain sen verran, että lennot kannattaa ostaa suoraan lentoyhtiöltä. Tämä ei koske Iberiaa. Siihen lentoyhtiöön ei kannata sekaantua millään tapaa. Kerrottakoon, että Evan ja Samulin lennoissa oli myös "hivenen" ongelmaa. Heidän niin sanottu peruuntunut paluulentonsa vahvistui lopulta 5 tuntia ennen lähtöä.

No täällä ollaan lopulta pitkän odotuksen jälkeen. Edellisestä reissusta on vierähtänyt kolme vuotta. Lentoja jännitin paljon, koska pelkään lentämistä, enkä ollut lentänyt yksin 8 vuoteen. Lennot meni hyvin, ja osasin jopa nauttia olostani yläilmoissa. Tuli katsottua pari leffaa ja torkuttua silloin tällöin. Pitkällä lennolla tutustuin São Paulosta kotoisin olevaan brassimieheen, joka asuu nykyään Riossa. Juttua riitti ja siinähän oli aikaa jutella. Hän lupasi viedä matkakuntaamme sambabileisiin. No sehän sopii!


Perjantai-iltana...

...kentällä minua oli vastassa jo joulukuussa tänne Suomen Turusta saapunut Tikkanen ja viime vuonna opettajavaihdossa Suomeen rakastunut brasilialainen veljeni #suomipoika Julio, jolla oli Suomi-paita päällä ja Suomen lippu mukana. Olin selvästi perillä. Kamat heitettiin Julion autoon ja vamos Laranjeirasiin kämpälle ja mekkoa päälle! Kuuma! Carlos oli täällä odottelemassa kämpän avaimen kanssa. Porukalla ihmeteltiin kämpällä hetki maailman menoa (lue: pojat odotteli kun mää säädin ja vaihdoin vaatteita). Tikkasen kanssa köpöteltiin sateessa läheiseen ravintolaan syömään, ja sain huulilleni sen ensimmäisen caipirinhan.

Meni nukkumaan yöllä kolmen aikaan, ja heräsin kuuden jälkeen. Mitäs sitten? Evan ja Samulin oli määrä saapua vasta myöhään illalla Rioon, joten olin vielä yksin. Pyörin ihmeissäni kämpällä, ja koitin järjestellä tavaroita. Lopulta suoriuduin kauppaan hakemaan vettä ja aamupalatarpeita. Kaupasta kotiin kävellessäni tuli poru. Laitoin arskat päähän ja jatkoin matkaa. Niin uskomatonta olla täällä!



Ei itketä lauantaina...

Julion kanssa oli ollut puhetta, että nähdään iltapäivällä São Cristóvãon asemalla klo 13.30. Ohjelmassa oli Julion blocon Butano na Buretan treenit, ja sen jälkeen jotain, jota en enää muistanut. Pientä säätöä siinä oli matkalla treenihin, kun en saanut sim-korttia toimimaan, enkä ollut muistanut kuitata Juliolle, että olin todella menossa asemalle.
Videoblogissa tästä säädöstä lisää: https://youtu.be/mUdZ1J_dFRk

Butano na Buretan treeneissä innostuin tietysti tanssimaan siellä auditorion sivussa. Sit mut laitettiin sinne baterian eteen lavalle tanssimaan. No sambakengät oli mukana, joten ei muuta ku popot jalkaan ja lavalle.



Treenien jälkeen mentiin porukalla läheiseen kuppilaan. Istuttiin siinä jonkun aikaa Julion kavereiden kanssa. Ilmapiiri oli enemmän kuin rento. Sitten Julio sanoi, että jatketaan matkaa. Muut jäivät kuppilaan jatkamaan iltaa. Meidän määränpäänä oli Julion esimiehen, Pedron synttärit Ilha do Governadorin alueella olevassa vapaa-ajan klubissa. Istuimme rannan ääressä pienemmällä porukalla, ja kaikki ottivat minut ystävällisesti vastaan. Tarjosin Fazerin sinistä suklaata, ja se meni kuin kuumille kiville. Pedron tyttärestä Laurasta tuli minun brasilialainen siskoni. Siirryimme loppuillaksi sisälle kuuntelemaan pagodebändiä ja tietysti tanssimaan. Tupa oli täynnä ja tunnelma katossa!








 Loppuillaksi menimme Julion lapsuuden kotikadulle São de Penaan. Puolenyön jälkeen kadulla juoksi vielä iloisia lapsia, ja ihmiset olivat kokoontuneet katukioskin ympärille. Mikäs siinä oli ollessa! Julion isä tuli lopulta huutelemaan portille, että joko ollaan menossa sisälle. Julion vanhemmat olivat todella ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Julion äiti paistoi vielä lihaa ja keitti riisiä. Väsyneet juhlijat päättivät jäädä sinne yöksi, sillä allekirjoittanut meinasi nukahtaa iltapalapöytään. Boa noite!