30

Viime yönä näin ensimmäisen Rio-unen. Homma oli ihan katastrofi. Jostain syystä olin ilmottautunut maratonille samana päivänä kun alkoi karnevaalit. Helkutti pääsi irti, kun piti vielä itse valita mitä reittiä juoksee. Ennen varsinaista juoksuosuutta piti juosta portaita ylös ja alas. Portaissa oli kaikenlaista sälää, ja koko ajan piti varoa. Reitillä huomasin, että minkäänlaisia opasteita ei ollut, ja olin koko ajan täysin epävarma siitä, mihin olen menossa ja pääsenkö koskaan perille. Ainiin, ja oli "melko lämmin". 

Uni onneksi pikakelautui eteenpäin, takaisin kämpälle. Odottelin paria majoittujaa saapuvaksi ja samalla naputtelin pöydänkulmaan, koska oli jo kiire Sambódromolle. Ja kyllähän majoittujat tulivat, mutta niitä tuli muutama ylimääräinen, joista ei oltu sovittu etukäteen. "Joo, kyl me vielä mahdutaan..." Kun tulijat purkivat laukkujaan, huomasin selittäväni ulkona pöydässä istuville ihmisille tärkeää asiaa kämpästä - suomeksi. Kukaan ei ymmärtänyt. Eivät olleetkaan suomalaisia. "Sitä paitsi, ketä nää tyypit edes on, ja miksi selitän niille yhtään mitään tästä asiasta?"

Sisällä yritin järjestellä nukkumapaikkoja. Siirtelin patjoja, ja samalla tajusin, että lattiat oli täynnä pölypalloja. Isoja. "Okei, täällä ei siis ole siivottu viikkoihin. Ja hetkinen, miksi noi ulkonakin istuneet tyypit nukkuu täällä meidän kerrossängyssä? Ei tästä tuu nyt yhtään mitään, mihin ihmeeseen mä laitan noi juuri saapuneet nukkuun? "

Kiitos pikakelaus, pelastit mut taas. Ollaan dromolla, ja katsomot on ihan piukassa väkee. "Mitä?!!Mä oonkin yksin, vaikka piti olla muitakin tulossa mun kans. Ilmeisesti ne on jo mennyt. Reilu kerho" Mä oon lippuni kanssa jotenkin vaan eksynyt väärään paikkaan. Näen katsomot ja ihmiset, mutta en pääse sinne millään. Epätoivo.

Tässä kohtaa kiitän yläkerran koiraa, joka herätti mut. Tänään se oli hyvä asia.

32

Osuuteni kämpän varausmaksusta on maksettu ja maanantain karnevaalilipustakin siivu. Toinen kankkuni ikään kuin jo istuu Sambódromon katsomossa. Siihen on tosin vielä matkaa. Tänään mielessäni on São Clementen sambakoulu. Saimme siellä ystävällisen vastaanoton, ja treeneissä oli aina huikea tunnelma. Fiiliksen kruunasi desfiilaaminen São Clementen Hairspray-alassa karnevaaleilla.

Vaikka olin jo tavallaan päättänyt, että en välttämättä halua enää alaan tanssimaan, tai ainakaan maksaa siitä paljoa, löysin itseni São Clementen sivuilta katsomassa asuja. Ajattelinkin  tänään tiedustella asiaa. Nyt tuntuu vahvasti siltä, että en halua olla katsomon puolella, kun São Clemente starttaa 11.2. klo 21.00. Mieluiten tanssisin vaaleansinisessä asussa, mutta katsotaan kuinka käy.

Joka tapauksessa odotan innolla sitä hetkeä, kun pääsen São Clementen quadralle uudelleen! São Clemente <3

TÄMÄ ON SUURI IHME

...siinä mielessä, että loin tämän blogin tammikuussa ensimmäistä Rion matkaani varten. Blogi jäi tyngäksi heti alkujaan, mutta reissussa olleet Jenni ja Kuisma kyllä bloggasivat silloin munkin puolesta.

Nyt siis uusi yritys, ja jopa oletettavasti 33 yötä ennen lähtöä tuohon maailman kauneimpaan paikkaan. Oletettavasti viittaa vain öiden lukumäärään, sillä lentoja meidän porukalla ei vielä ole. Lähteminen _on_ varmaa. Varsinkin nyt, kun siitä puhutaan näin julkisesti ;)

Tällä hetkellä odotan todella paljon lähtöä lempeämpään ilmastoon. Olen ollut kohta kaksi kuukautta enemmän tai vähemmän flunssassa. Olin jo melkein terve, mutta virus päätti toisin. Tänään kurkkukipu taas palasi ja nokka meni tukkoon. Missiona on karistaa flunssa viimeistään matkalla Rioon. En aio välittää lentokoneen ilmastoinnista, enkä koneessa liikkuvista pöpöistä. Kun astun Galeãon terminaalista ulos, olen terve.

Vaikka lennot on vielä hankkimatta, on kämppä kutakuinkin varma. Seuraava muuvi reissun suhteen onkin maksaa kämpän varausmaksu. Sen jälkeen rahat siirretään eteenpäin ja avot, jotain konkreettista on tapahtunut ja matka alkaa tuntua todelliselta.