KAHDEKSAN

Näin taas unta reissusta. Tällä kertaa uni ei ollut onneksi painajaista, ainakaan täysin. Mieleen jäi se, että vaellettiin sekalaisella porukalla oudossa paikassa. Päädyimme keskelle metsää päättyvän tien päähän. Lähistöllä olleet, maastopukuihin ja kypäriin sonnustautuneet miehet kuulivat meidän ääniä ja kääriytyivät isoihin pressuihin meitä piiloon. Kuulin miesten puhuvan jotain kaasusta tai kaasuvuodosta. Päätimme juosta miesten ohi takaisin sinne mistä tulimme. Lujaa. Joku tajusi meidät ja lähti meidän perään, mutta ei saanut meitä kiinni. Huh.

Toisessa näytöksessä seikkailimme ihmisten ilmoilla. Marsu oli eksynyt omille reiteilleen ja löytänyt uuden sulkakaupan. Marsu tietty kuvasi kaikki sulat ja hinnat meille. Kauppa pursusi sulkia, ja niitä myytiin todella halvalla. Mä sekosin.

Kolmas kohtaus oli paras. Etsimme sambakoulua nimeltä União da Roseira. Ja huom! Riolainen sambakoulu Roseira oli nimetty meidän sambakoulun mukaan, eikä toisinpäin. Ei meinattu millään löytää paikkaa, mutta kun kysyin vastaantulijoilta apua, joku tiesi mistä puhutaan. Sambakoululle mentiin rappukäytävästä sisälle. Itku ja riemunkiljahdukset pääsivät jo rapussa, kun seinällä oli meidän julisteita! Sisällä vaihdoimme kuulumisia paikallisten kanssa ja tutustuimme sambakouluun. Päädyin itsekseni johonkin nurkkaukseen, jossa ison porukan joukosta kuului ruotsin kieltä. Kysyin ruotsiksi heiltä, että puhuvatko he ruotsia. He kertoivat, että sambakoululla on muutama ruotsinkielinen suomalaissukuinen. Uni päättyi siihen, kun käännyin ja näin Carola Häggkvistin.

http://www.youtube.com/watch?v=blflikgMOdg