NORMISUNNUNTAI

Sunnuntaina nukuttiin aamuun venyneen Mocidadekeikan jäljiltä pitkään. Suuntasimme Mikan kanssa Flamengon rannalle. Matkalla napattiin evästä mukaan, tietty lihapasteijoita ja Guaravitaa. Nam. Rannalla oli kivasti porukkaa viettämässä sunnuntaipäivää. Vesi oli lämmintä, ja aallotkaan eivät olleet isoja, joten mikäs siinä oli uidessa. Rannalla oli kiva seurata paikallisten touhuja. Toiset pelailivat rantapingistä (tai mikä lie olikaan), toiset pelailivat vedessä. Yksi kundi teki vatsalihasliikkeitä ja suuntasi sen jälkeen mereen. Veteen suuntasi myös kaksi miestä, joista toinen takaisin tullessaan horjui kuin heinäseiväs, eikä meinannut pysyä pystyssä. Näytti siltä, että kaveri olis vetänyt pienessä hetkessä meressä muutaman caipiksen. Hyvä ettei mies kaatunut päälle, sen verran oli askel vinossa.

Toisaalla Riikka ja Valtteri olivat samoilleet Corcovadolla tuttavallisesti Jesse-patsaalle. Yöllinen myrsky oli kaatanut junaradalle puita, joten Jesse piti turisteilta vapaapäivää. Pariskunta ei tästä etukäteen tietänyt, joten kiipesi loppuun asti ja alitti muutamat portit ja saivat yksityisen Jesse vierailun. Tämä siis ennen kuin vartijat häätivät pois.

Yksityisteema jatkui illalla läheisessä ravintolassa. Sunnuntai-iltana paikalliset illastavat ajoissa, joten ravintola oli iltakymmeneltä jo tyhjä. Paikalle tilattu trubaduuri esiintyi vain meille, ja välillä oli pakko antaa aplodit. Ruoka oli hyvää, ja niin oli brasilialainen viinikin. Tällä kertaa ainakin. Pieni mogaus sattui, kun kotiin päin kävellessä huomattiin, että mun rahapussi oli hävinnyt. Oho. Juoksujalkaa takaisin, ja sieltä pöydän alta rahat löytyi. Voin kertoa, että oli viimeinen kerta, että Mika antaa mun huostaan luottokorttinsa... Kohtauksen jälkeen sain kuulla, että olen taikuri. Jos mulle antaa ydinjätettä, sekin häviää. Tästä vois aueta uusi ura. Mietin tätä tarkemmin, kun palaan Suomeen.