Aamulla herättiin noin kuuden tunnin unien jälkeen yhdeksän pintaan. Kello oli Riikalla soittamassa yhdeltä, mutta sitä ei sitten tarvittu. Matkaväsymys saatiin yllättävän pienellä pois. Kohtuuhitaan aamun jälkeen hypättiin kotikadulta bussiin, joka vei meidät kohtuunopeasti Copacabanalle. Päivä oli kohtuupilvinen, joten päätettiin kävellä rantahiekassa kohti Ipanemaa. Tsekattiin kohtuuhyvät maisemat Arpoadorilta, ja jatkettiin kohtuuhintaiselle rantakikkarille. Uma caipirinha, por favor. Tässä kohtaa aurinko pilkisti pilvien välistä kohtuukivasti, joten siirryttiin X-asentoon rannalle. Olo oli kuin saunassa.
Matka jatkui kohtuujuustoisen ruokatauon jälkeen kotia kohti ja ruokakauppaan hakemaan vettä ja muuta sälää. Jonotettiin kohtuukauan kassalla. No ei se mitään, ei kai tässä mikään kiire. Kotona huomasimme kuinka kohtuufiksuja olimme, kun aurinkorasvat laitettiin vasta Ipanemalla. Kohtuukatkarapuja. Oli jo pimeää, ja alkoi satamaan vettä. Päätimme käydä katsomassa, onko uima-allas auki vielä. Ulkona oli kohtuukylmä, enkä pystynyt menemään altaaseen. Vesi tuntui kylmältä. Onneksi talossa oli sauna. Kohtuuhyvät löylyttömät löylyt lämmittivät riittävästi, joten ei muuta kun altaaseen. Ja takaisin saunaan.
Illalla lähdettiin vielä syömään Largo do Machadon laidalla olevaan kiloravintolaan. Liha oli kohtuuhyvää. Tullessa käytiin apteekissa hakemassa after sun -voidetta katkaravun karkottamiseksi. Keksin hetken mielijohteesta, että olisi kiva hakea vielä viiniä. Kohtuuhyvä idea. Kassalta lähtiessä kauppa oli sulkemassa oviaan. Normaalitilanteessa tämä ei haittaisi, mutta tällä välin ulkona oli puhjennut kohtuurankka sade. Ei ollut vaihtoehtoja. Eikun ulos ja kuivat vaatteet olivat kohtuunopeasti litimärät. Elämäni kovin rankkasade. Elämäni paras hetki juoda viiniä. Nyt. Kohtuusiistiä. Rio <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti