sunnuntai 20. tammikuuta 2013

SAARASSA JA SAMBAKOULUILLA

Perjantaina lähdettiin näyttämään pojille Saaran sambakauppoja. Riikan kanssa lähinnä katsastettiin tarjontaa, ja olihan sitä taas. Sulkiakin löydettiin. Viime vuonna kun sulkahyllyt olivat tyhjinä. Asiaan tosin saattoi vaikuttaa se, että oltiin vähän myöhemmin täällä, ja paikalliset olivat jo ehtineet tyhjentää kaupat. Bethin kaupasta löysin ihanat sambakengät, enkä voinut jättää niitä kauppaan. Plataformassa oli viime vuoden tapaan vain miesten kokoja hilekorkkareista. Yhdet sirot saappaat löysin, mutta hopeisia ei ollut sopivan kokoisia. Nooh, karnevaalien jälkeen pitää koittaa tilata ne.

Illalla lähdettiin bussilla Madureiraan Portelan quadralle. Kyyti oli tavanomaiseen tapaan vauhdikasta, ja mutkissa ei jarruteltu. Tunnin aikana ehti tuleen huono olo. Portelassa oli huikee meininki, ja tiukka bateria, ja hikihän siinä tuli. Portelan Rainha da Bateria oli kaunis ja symppis, ja päästiin hänen kanssa samaan kuvaan. Tilanne oli juuri sellainen, jossa aina haluan kuviin. Luonnonhikisenä, heh. Yöllä tultiin bussilla myöskin takaisin, kun sattui sopivasti sellainen kulmalta lähtemään. Loppumatka meinattiin joutua kävelemään, kun taksikuskeja ei kiinnostanut ottaa meitä kyytiin. Odottivat ilmeisesti rahakkaampaa kyytiä. Lopuksi taksikuskit "arpoivat" kuka joutuu lähtemään. Aina joku häviää, ja me päästiin kotiin.

Lauantaina uni maistui hieman pidempään, eikä ollut paljoa aikaa ennen Passistojen päivän (O dia dos passistas) kulkuetta. Copacabanan suunnalla kierrettiin muutamia kauppoja ennen lähtöä Sambódromolle. Oltiin tosin brasilialaisittain myöhässä, ja saavuttiin juuri sopivasti ennen kulkueen alkua. Alkuillasta lähdettiin Copikselle syömään kiertävää lihaa. Ja oih, se oli niiiiiin hyvää. Ei tarvinnut kissaa sanoa, kun jo useampi tarjoilija tuli tarjoamaan jos jonkinmoista lihaa. Ja kyllähän me syötiin. Ja syötiin. Ja syötiin. Unohtamatta tietenkään niitä caipirinhoja. Riikan kanssa käytiin vessassa vaihtamassa vihreää päälle Mocidadea varten.

Ravintolasta lähdettäessä ulkona satoi. Onneksi meillä oli kertakäyttösadetakit mukana. Ja eikun täpötäyteen bussiin seisomaan. Bussissa etupenkillä oleva poika oli ottanut lauantain kunniaksi muutaman, tai itseasiassa muutaman liikaa, ja oksensi ikkunasta iloisesti. Muutama taksi siinä näytti juuri sopivasti olevan tulilinjalla. Keskustaan päästyämme satoi kaatamalla. Odotimme katoksen alla uutta bussia, joka veisi meidät Mocidadeen. Odottelimme melko kauan, ennen kuin bussi tuli. Bussiin oli änkeämässä paljon porukkaa, eli seisomapaikat oli tiedossa.

Koska Mocidadeen on pitkä matka, pojat päättivät, että mennään taksilla. Matkan varrella on alempana oleva alue, joka kerää vettä kaatosateella, kun viemärit ei ehdi vetämään samaa tahtia. Matkalla olikin muutama vesimassaan hyytynyt auto. Meidän taksi kaahasi sutjakkaasti veden valtaamalla tiellä, ja pääsimme bussia nopeammin perille. Mocidaden quadran edessä oli pitkä autojono. Kaikki halusivat kaatosateessa päästä mahdollisimman lähelle ovia. Aikamme odotettuamme jonon etenemistä, taksikuski käänsi auton nurmikon kautta takaisin tielle, ja jätti meidät sinne, mutta mahdollisimman lähelle ovia. No ei ihan mennyt putkeen se tähtäys, mutta löydettiin ovet. Mutta eihän meillä ollut lippuja. Ne piti hakea vielä erikseen eri paikasta. Huh, mutta päästiin sisälle pois sateesta.

Mocidaden uusi quadra oli hervoton halli, joka taksikuskin mukaan on entinen Coca-Colan tehdas. Suunnattiin ensimmäisenä Riikan kanssa hallin takaosaan naisten vessaan. Kun tulimme takaisin, pojilla oli seuraa. Kaksi brassipoikaa (sori, en muista nimiä) oli kuulleet, kun pojat puhuivat suomea. Brassit asuvat Helsingissä, ja ovat olleet Papagaiolla soittamassa, tai näin ainakin ymmärsin. Metelissä ei aina kuullut kunnolla. Riikan kanssa tanssittiin ja laulettiin vanhoja Roseirankin esittämiä Mocidade-enredoja. Odotettiin erityisesti viime vuoden enredoa. Riikan kanssa heitettiin, että kun biisi tulee, niin voikin mennä lavalle. No ei sitä biisiä tullut, mutta lavalle päästiin. Brassien kavereita kun kävi siinä moikkaamassa, kävin esittäytymässä parille baterian soittajalle. He kutsuivat lavalle. Ja eikun menoksi. Oliko vähän huikeeta tanssia Mocidaden baterian vieressä. Tyypit olivat hieman ihmeissään, kun osattiin tanssia sambaa, ja meidät vietiin lavan eteen tanssimaan. Siis ihan loistomeno!! Ja ihan hetken soitin jonkun tamppariakin. Paras viikonloppu ikinä!








2 kommenttia:

  1. Aivan ihana lukea teidän reissusta! Siksi jätinkin tunnustuksen blogiini. ;)

    VastaaPoista
  2. tunnustusta: http://fatoverdose.blogspot.fi/2013/01/new-blog-tunnustus.html

    VastaaPoista